Integraalin sovelluksia

Integraalilaskentaa voidaan käyttää pinta-alojen ja tilavuuksien laskentaan. Rakenustekniikassa sen sovelluksia ovat esim. kappaleiden painopisteiden ja hitaus- ja jäyhyysmomenttien laskeminen.

Pinta-alojen laskeminen

Määrätty integraali \(\int_{a}^{b}f(x)dx\) antaa käyrän y = f(x) ja x- akselin välisen alueen pinta-alan vain jos \(f(x) \ge 0 \) koko välillä \([a,b]\). Seuraavassa tarkastellaan tapauksia, jossa f(x) on negatiivinen tai sen merkki vaihtelee ko. välillä.

Pinta-alojen laskeminen integroimalla eri tapauksissa.

\(\text{1.}\) Kun \(f(x) \ge 0\) välillä \([a,b]\), käyrän ja x- akselin välinen pinta-ala A = \(\int_{a}^{b}f(x)dx\)


\(\text{2.}\) Kun \(f(x) \le 0\) välillä \([a,b]\), käyrän ja x- akselin välinen pinta-ala A = -\(\int_{a}^{b}f(x)dx\)
ala2


\(\text{3.}\) Kun f(x):n merkki vaihtelee välillä \([a,b]\) voidaan pinta-ala määrittää integroimalla funktio |f(x)|, jossa itseisarvo peilaa funktion negatiiviset osat x - akselin yläpuolelle, ts.
A = \(\int_{a}^{b}|f(x)|dx\)
ala2


\(\text{4.}\) Kahden käyrän \(f(x)\) ja \(g(x)\) välinen alue välillä \([a,b]\) voidaan laskea kahden pinta-alan erotuksena, ja se voidaan laskea kaavalla A = \(\int_{a}^{b}|f(x) - g(x)|dx\)
ala2

Pyörähdyskappaleen tilavuus

Käyrän y = f(x) pyörähtäessä x - akselin ympäri välillä \([a,b]\) jää käyrän ja x- akselin väliin kappale, jonka poikkileikkaukset ovat ympyröitä.
pytila

Kappeleen tilavuus V voidaan esittää äärettömän tiheänä summana ohuista sylintereistä, joiden paksuus on \(\Delta x\) ja säde f(x). Kun jakovälin \(\Delta x\) lähestyy nollaa, saadaan tilavuus raja-arvona \(\underset{\Delta x\to 0}{lim}\sum \pi f(x)^2 \Delta x\).

Summalauseke on määrätyn integraalin määritelmän nojalla sama kuin integraali \( V = \pi \int_{a}^{b} f(x)^2 dx \)

Pyörähdyskappaleen tilavuuden kaava

\( V = \pi \int_{a}^{b} f(x)^2 dx \)

Tasoalueen painopiste

x - akselilla kohdissa \(x_i\) sijaitsevien pistemäisten massojen \(m_i\) muodostaman systeemin painopisteen x- koordinaatti lasketaan kaavalla \(x_P = \frac{m_1x_1+m_2x_2+...+m_nx_n}{m_1+m_2+...+m_n}\).

Painopisteen x- koordinaatti on siten niiden koordinaattien painotettu keskiarvo, jossa painokertoimina ovat massat.

Käyrän y = f(x), missä \(f(x)\ge 0\) ja x-akselin välisen alueen voidaan ajatella muodostuvan kapeista pylväistä, joiden massoina voidaan käyttää niiden pinta-aloja \(f(x) \Delta x\). Painopisteen x - koordinaatin kaava on

\(x_p=\frac{1}{A}\int_{a}^{b}x f(x)dx \hspace{2 cm}\)

missä A = \(\int_{a}^{b}f(x)dx\) on alueen pinta-ala.

Kunkin pylvään painopisteen y -koordinaatti on keskellä pylvästä korkeudella \(\frac{1}{2}f(x)\). Alueen painopisteen y-koordinaatti \(y_p\) saadaan painotettuna keskiarvona
\(y_p=\frac{1}{A}\int_{a}^{b}\frac{1}{2}f(x)f(x)dx = \frac{1}{A}\int_{a}^{b}\frac{1}{2}f(x)^2dx\)

Mikäli sallitaan, että käyrä y = f(x) saa myös negatiivisia arvoja, kaavat monimutkaistuvat hieman.

Käyrän y = f(x), missä \(f(x) \ge 0\) ja x- akselin välisen alueen painopiste \(P=(x_p,y_p)\)

\(x_p=\frac{1}{A}\int_{a}^{b}xf(x)dx \hspace{2 cm}\)

\(y_p=\frac{1}{A}\int_{a}^{b}\frac{1}{2}f(x)^2dx\)

missä A = \(\int_{a}^{b}f(x)dx\)